Luontaisesti koira siis pystyy työskentelemään tämän matkan. Ja kun koiriamme treenataan säännöllisesti ympäri vuoden, sen ei pitäisi olla ongelma kilpaladullakaan. Miten koira saadaan menemään matka mahdollisimman nopeasti, kun se ei pitäisi olla luontaisista ominaisuuksista kiinni. Nopeus ja voima vaikuttavat tietysti siihen, kuinka nopeasti koira etenee ja kuinka lujaa se vetää esimerkiksi ylämäessä. Näitä osa-alueita on helppo kehittää erityylisillä harjoituksilla.
Kun fyysiset ominaisuudet on saatu kuntoon, voidaan siirtyä siihen ehkä tärkeimpään eli henkiseen vahvuuteen.
Kun kilpaillaan yhden koiran kanssa, koiralla ei ole kaveria vieressä, joka innostaa juoksemaan, vaan koiran tulee työskennellä omasta tahdosta mahdollisimman kovaa. Mielestämme tämä henkinen vahvuus rakennetaan jokaisessa treenissä vuoden aikana. Tämä ei tarkoita, että yksittäinen huono treeni pilaa koiran motivaation.
Suunnittelemme treenit kuitenkin siten, että koiralla on aina hyvä työmotivaatio, vaikka olisimme peruskuntoa ylläpitävällä lenkillä, jossa koira saa juosta vapaana. On harmittavaa katsoa, jos koira vain kävelee mukana, kun olemme irtolenkillä. Tämän vuoksi myös nämä lenkkeilyt tehdään monipuolisesti maastoa ja vauhteja vaihtelemalla. Näin saadaan koiran kuntoa kasvatettua halutulla tavalla. Metsästyskoiralle vauhtia metsässä saadaan helposti, kun liikutaan alueella jossa on jotain mielenkiintoisia hajuja. Palveluskoirarotuisen koiran kanssa vauhdin saanti voi olla haasteellisempaa. Mutta ainakin meillä palveluskoiran kanssa oli helppo tehdä maastopyörälenkkejä erilaisissa maastoissa saaden niillä välistä vauhtia nostettua. Sama asia tulee huomioida vetotreeneissäkin. Ne suunnitellaan monipuolisiksi ja kuntoon nähden sopiviksi, että koirilla on paras mahdollinen motivaatio jokaisessa treenissä.
Liian pitkillä ja usein tehdyillä peruskuntolenkeillä saadaan koira tekemään töitä säästeliäästi, mikä näitä lenkkejä tehdään ainoana kunnon kasvatuslenkkinä. Sen kroppa tottuu menemään rauhallisemmin.
Tätä voisi verrata ihmiseen, joka treenaa säännöllisesti maratonille tekemällä aina pitkiä tasavauhtisia lenkkejä. Elimistö tottuu menemään pitkää matkaa, mutta samalla nopeusominaisuudet kärsivät. Vetotreeneissä tämä on vielä tarkempaa. Ylipitkillä matkoilla koiraa oppii siihen, että mennään pitkä matka, ja se voi alkaa säästellä itseään heti alusta asti. Myös liian yksipuolinen treeni vähentää koiran motivaatiota. Nämä esimerkit tulevat hyvin esiin tapauksissa, joissa koira kulkee nuorena todella hyvin, mutta kun ikää tulee lisää, niin koiran tuloskäyrä on koko ajan laskeva.
Mielen virkeys on tehoilla toimimisen moottori.
Edellä olevan esimerkin koira siis työskentelee hyvin koko kilpailun, mutta nopeusominaisuudet ovat heikentyneet treenien myötä, osittain fyysisistä ja osittain henkisistä asioista johtuen.
Toinen esimerkki koiran henkisestä puolesta näyttäytyy, kun koira opetetaan vetämään ajamalla takaa toista koiraa. Tämä on tietysti koiralle luontaista, kun sillä on metsästys-/saalistusvietti olemassa. Tämä on tehokas keino saada koira tekemään todella lujaa töitä ja saattaa joskus toimiakin hyvin. Siinä on vain iso riski, että koiralle riittää, kun se saa jahtaamansa toisen koiran kiinni, eikä sen jälkeen enää työskentele hyvin. Ei koira metsässäkään ota esimerkiksi jänistä kiinni siksi, että se haluaa ohittaa sen.
Jos koira on siis opetettu jahtaamaan toista koiraa, niin ohitustilanteista ei päästä jatkamaan, ja koko kilpailusuoritus voi mennä pilalle. Tämä on ehkä se yleisin ongelma; koira tarvitsee syötin eteensä, jotta se antaa itsestään kaikkensa ja se on monesti myös tarkoituksella opetettua. Tulos voikin olla todella hyvä, jos saa täydellisen lähtöpaikan. Kun yksi edessä menevä on saatu kiinni, niin edessä on vielä toinenkin jahdattava, joka saa koiran innostumaan ja jatkamaan vielä täysillä.
Mutta, jos käy huono tuuri, ja joutuu ensimmäisenä ladulle, tai jos koiralle riittää, että edessä menevä on saatu kiinni, voi se palkinnoksi vaikkapa pysähtyä syömään lunta ladulle. Maaliin pääseminen onkin sitten jo hitaampaa. Meille on aina ollut tärkeää, että koiralle opetetaan palkinnon olevan maalissa ja, että koira haluaa juosta sinne mahdollisimman nopeasti välittämättä siitä mitä matkalla tulee vastaan.
Yhteenvetona voisi todeta, että koiraa tässä lajissa ei yleensä treenata ylikuntoon vaan koira oppii säätelemään vauhtinsa sen mukaan miten treenataan.
Talviurheilussa koirille aletaan tehdä kilpailukuntoa kesällä pitkää peruskuntolenkkiä ja voimaan esimerkiksi uimalla. Kelien viiletessä metsälenkkien rinnalle tulee vetoja 1-2 kertaa viikossa sekä vauhdikasta juoksemista omistajan rinnalla joko pyöräillen tai potkupyöräilen. Tehdään kestävyyttä, voimaa ja vauhtia.
Sulanmaan arvokisojen aikaa treeni vähän kevenee kisasuorituksia varten. Arvokisojen jälkeen palataan tekemään peruskuntoa, ja kelien salliessa aletaan talviset vetotreenit, joissa vetomatkaa kasvatetaan. Voimatreenejä ei unohdeta.
Talven arvokisojen lähestyessä peruskuntolenkit loppuvat ja myös vapaat juoksutuslenkit ovat lyhempiä, usein palauttavia rankkojen vetotreenien jälkeen.
Esimerkiksi tammikuussa meillä voi olla 3-4 kertaa viikossa vetotreenejä, joissa jokainen treeni oli erilainen, kuitenkin niin, että vetomatkaa tuli noin 10 km. Tämän lisäksi saatetaan tehdä muuta vapaa juoksulenkki joiden oli kesto alle tunnin.
Fyysinen ylikunto siis kääntyy helposti henkisen ylikunnon puolelle. Se miten nämä rajat havaitaan, on koiran päivittäisessä tekemisessä. Varsinkin vetotreeneissä voi huomata, että koira antaa periksi ja vauhti tippuu huomattavasti. Tai koiralla loppuu kokonaan mielenkiinto ja se pysähtyy.
Näitä tilanteita tulisi tietysti välttää ja harjoittelu tulisi rakentaa nousujohteisesti niin, että koira pystyy työskentelemään täysillä koko matkan. Pikku hiljaa matkaa lisäämällä päästään tulokseen, jossa koira pitää koko matkan lähes saman vauhdin ja on maalissa antanut kaikkensa.
Myös monipuolisuus vetotreeneissä pitää koiran mielenkiinnon yllä. Myös lepo kasvattaa koiran intoa juosta seuraavana päivänä entistä kovempaa ja antamaan itsestä kaikkensa ladulle. Liika treenaaminen syö koiran motivaation, joka näkyy fyysisessä suorittamisessa.
Meidän kisakoirille suoritus on sen 20 – 40 minuuttia, joka niiden halutaan menevän niin lujaa kuin fyysisesti kykenevät. Tämän takia meidän ei kannata tehdä treeneissäkään yli tuon menevää vetoa. Harvemmin teemme yhtenäisesti edes tuollaista täyskisa-aikaista treeniä, vaan haluttu kestävyys tehdään palasista jotka sitten kisatilanteessa yhdistyvät.
Koirahiihtokisoissa muutamilla tutuilla on koiria jotka menisivät samaa vauhtia varmasti vaikka sen 30 km, mutta se vauhtipa ei riitä kärkeen 10 kilometrin vauhdilla. Treeneissä opetamme koiralle millaisia matkoja haluamme sen työskentelevän. Siksi pitäydymme ylipitkistä matkoista.
Kati Mansikkasalo-Jurvelin ja Vesa-Pekka Jurvelin
Kirjoittajista Vesku on nelinkertainen maailmanmestari valjakkohiihdosta ja hänen vaimonsa Kati on koirapyöräilyn maailmanmestari.
Kirjoittajista enemmän alla olevan linkin kautta
http://www.arcticsleddog.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti